Toinen viikko jo takana

Toinen viikko harjoittelua jo takanapäin, ja aika on mennyt tosi nopeasti.

Olen ihan tosi innoissani tästä harjoittelusta! Mun ohjaaja on onneksi todella mukava

ja oon oppinut nyt jo todella paljon. Toisaalta välillä on päiviä, jolloin joutuu kulkemaan muiden sairaanhoitajien kanssa - toiset näistä myöskin tosi hyviä ohjaajia, kun taas toiset ei anna tehdä mitään. Näitä ikäviä päiviäkin on ollut muutama jolloin on joutunut tyytymään vain potilaiden suihkutteluun ja vaippojen vaihtoon.

Onneksi hyviä päiviä on ollut enemmän ja olen päässyt tekemään jo aika paljon. Tällä viikolla olen enimmäkseen keskittynyt lääkehoitoon. Olen antanut lääkkeitä potilaille - sekä ihan tavallisina pillereinä, pulvereina ja laastareina että liuotettuina nml:n kautta. Pääsin myös antamaan iv:sti antibiootteja sekä s.c. pistoksina joitakin lääkkeitä. Jaoin myös potilaiden lääkkeitä, joka tuntuu vielä erittäin hitaalta ja työläältä, kun ei oikeastaan yhtään vielä tunne ko. lääkkeitä (älkää pelätkö, kyllä ne oikeat sairaanhoitajat tarkistaa kaiken mitä me opiskelijat teemme, varsinkin kun on kyse lääkkeistä!) 

Pääsin tällä viikolla myös tutustumaan sairaalan röntgeniin ja oli kyllä aivan mahtavaa! Rtg-hoitajat olivat todella mukavia ja ohjasivat ja kertoivat paljon. Pääsin seuraamaan ihan tavallisia rtg-kuvauksia, oli muutamia erittäin pahoja murtumia ja muutamia pienempiä vikoja, joita kuvailtiin, lisäksi pääsin seuraamaan mammografiaa. Valitettavasti en lääkärin diagnoosia näistä saanut kuulla, mutta tosi mielenkiintoista päästä kuitenkin kuvauksiakin katsomaan ja kyllähän ne hoitajat kertoilivat ja opettivat mulle paljon. 

Kaikkein mielenkiintoisinta oli kyllä kun pääsin seuraamaan aivan pienen vauvan aivojen ultrakuvausta. Itse toimenpide oli erittäin mielenkiintoinen, lisäksi lääkäri oli niin mukava, että selitti mulle koko ajan mitä on tekemässä ja mitä siellä monitorissa näkyy ja kun kyseessä on vielä pieni suloinen vauva niin olinhan mä tietysti aivan myyty! Onneksi vauvalla oli kaikki hyvin ♡ Innolla taas odotan mitä seuraava viikko tuo tullessaan.

Neuron vuodeosastolla harjoittelussa

Heipä hei pitkästä aikaa!

En ole nyt hetkeen ehtinyt kirjoittelemaan, on ollut tosi kiireistä koulussa ja tänä maanantaina alkoi harjoittelu, jeee!

Kaksi edellistä viikkoa on ollut täynnä tenttejä ja kirjallisten palautusta, mutta näistä onneksi selvitty ja kaikki tentit meni läpi - jopa hyvin arvosanoin. Nyt olisi vielä yksi kirjallinen palauttamatta, dead line tosin meni jo umpeen viime viikolla.. toivon saavani sen nyt viikonloppuna valmiiksi ja hyväksytyksi, saapi nähdä miten käy.

Maanantaina tosiaan alkoi sisätautien harjoittelu ja voin sanoa, että harjoittelun alku jännitti ihan hirveästi! Ensimmäisenä päivänä en saanut aamupalaakaan syötyä jännityksen takia. Onneksi pääsin ihan mahtavaan paikkaan ja kaikki hoitsut vaikuttavat todella mukavilta. Ensimmäisen päivän jälkeen jännitys jo vähenikin.

Harjoittelupaikaksi mulle valikoitui neurologinen osasto ja paikka vaikuttaa kyllä tosi mielenkiintoiselta ja neurologia on mua jo ennestäänkin kiinnostanut. Ajattelin kokeilla myös kirurgian harjoittelussa päästä neurokirralle, niin näkisi sitten myös sen mistä nämä potilaat tänne vuodeosastolle tulevat. Mutta saa nähdä miten käy, voi tuo neurokirra olla aika suosittu kohde. Paikat varataan kuitenkin vasta myöhemmin, joten sitä on turha nyt miettiä..

Tällä neurologian vuodeosastollakin näyttää tapahtuvan paljon kaikkea. Ensimmäisenä viikkona tosin ei itse ole vielä paljoakaan päässyt tositoimiin, vaan lähinnä ollaan perehdytty talon toimintatapoihin ja oltu mukana perushoidossa.
Nenämahaletkun laittoa, kanylointia ja katetrointia pääsin tosin jo kokeilemaan, mikä oli tosi hienoa. Uskomatonta miten innostunut voi näin aluksi olla esim. katetroinnista! :D Katetrointi ja nml:n laitto sujui ilman ongelmia, vaikka aiemmin harjoitellut näitä vain nukella, mutta kanylointi (joka koulussa onnistui helposti kaverilla harjoiteltuna) ei vielä onnistunut - tosin potilaan korkea ikä ja ohuet suonet vaikeuttivat tehtävää paljon.

Ensi viikolla olisi tarkoitus perehtyä paremmin lääkehoitoon ja lupailivat, että pääsen myös tutustumaan sairaalan röntgen osastoon ja seuraamaan joitakin kuvauksia. Ensi viikkoa siis innolla odottaen, kirjoittelen sitten paremmin, että mitä kaikkea olen päässyt tekemään!

Säästöt ja leikkaukset

Tämän vuoden alusta budjettileikkaukset ovat osuneet rajusti ammattikorkeakouluihin ja erityisesti terveys- ja hoitoala ovat saaneet osansa leikkauksista. Päätinpä siis itsekin kantaa korteni kekoon ja avata sanaisen arkkuni... aihe veinaan vituttaa...

Ammattikorkeakoulusektori on se, johon säästöt on kohdistettu rajuimmin ja samanaikaisesti yliopistojen indeksin jäädytys poistettiin ja näin lyötiin korville myös korkeakoulujen tasa-arvoista kohtelua. Tästä johtuen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välinen rahoituskuilu vain kasvaa kasvamistaan.

Ja kuka kärsii eniten näistä leikkauksista? Opiskelijat tietenkin...

Kun kontaktiopetusta vähennetään, jää opiskelijalle tunne, että sairaanhoitajaksi pitäisi kyetä opiskelemaan kirjekurssilla. Kontaktiopetusta on vähennetty 50% ja opiskelijan työmäärä on tuplaantunut. Kun kurssi, jonka pituus ennen oli 2-3kk on puristettu kokoon ja lyhennetty yhteen kuukauteen, unohtavat opettajat herkästi, että näin myös opiskelijan aika itsenäiseen opiskeluun puolittuu. Näin ollen siis työmäärä on tuplaantunut ja työhön käytettävä aika on puoliintunut. Opiskeltavia asioita on kuitenkin yhtä paljon kuin ennenkin ja välillä vain epäusko hiipii pintaan, kun yrittää kaikkea sitä tietomäärää omaksua yksin kotona.

Leikkaukset eivät vaikuta vain kontaktiopetuksen määrään, vaan myös laatu kärsii. Kun anatomian kurssi on puristettu kolmeen oppituntiin (4,5h) käydään asiat läpi juosten ja opettajan suusta kaikuvat usein sanat: "tätä emme nyt ehdi käymään läpi" tai "opiskelkaa nämä asiat itsenäisesti". Tämän lisäksi koulujen hoitovälineistö kaipaa huoltoa, kun nuket ovat rikkonaisia ja leikkauspöytien osat tippuilevat lattialle. Säästöt määräävät myös sen, etteivät opettajat saa enää itse kopioida opetuksessa käytettäviä materiaaleja oppilaille.

Eikö siis tälle tilanteelle olisi löytynyt mitään muita mahdollisia parannuskeinoja? Itse veinaan uskon, että nämä leikkaukset eivät näy pelkästään opiskelijoiden kasvavina päänsärkyepidemioina, vaan tämä kirjekurssikoulutus vaikuttaa myös meidän - tulevien sairaanhoitajien - pätevyyteen. Sillä vaikka kuinka sanottaisiin, että työssä sitä oppii, niin kyllä (varsinkin hoitoalalla) jonkinlainen tietotaito-pohja sitä sairaahoitajalla täytyy olla ennenkuin lähdetään oikeita potilaita hoitamaan!

Argh... nyt kun olen päästellyt suurimman osan höyryistä ulos, niin taidanpa palata kiltisti anestesiologian opuksen ääreen. Kiitos ja hei! ♡

Opiskelija(ko?)

Heipähei!

Koulu alkoi jo kaksi viikkoa sitten, mutten ole kyllä vieläkään saanut yhtään otetta opiskeluun.. senpä takia en ole tännekään nyt kirjoitellut. Töiden jälkeen mulla oli viikko lomaa ennen koulun alkua ja se tuntui kyllä kuluneen aivan liian nopeasti. Toisaalta oli aivan ihanaa nähdä taas koulukavereita, joita ei työkiireiden takia ehtinyt kesällä näkemään.

Koulun penkille kun pääsi ei ollut pehmeästä laskusta tietoakaan, vaan kahden esimmäisen päivän aikana tehtäviä ropisi pöytään kymmenen kappaletta (arvatkaa vain montako olen saanut tehtyä.. yhden ainokaisen) sekä tentit alkavat jo ensi viikolla! Nyt alkaapi siis olla minunkin korkea aika saada jotakin aikaiseksi..

Osa tällä hetkellä pyörivistä kursseista on kyllä tosi mielenkiintoisia. Itse ainakin tykkään tosi paljon kirurgian opintokokonaisuuteen kuuluvista perioperatiivisen hoitotyön  sekä radiologisten tutkimusten ja sädehoidon kursseista. Vielä kun saisi tuon lukumotivaation kaivettua vintiltä pölyttymästä kesän ja töiden jäljiltä...
Toisaalta osa kursseista on sellaisia, jotka ei mua henk.koht. voisi yhtään kiinnostaa (lähinnä geropsykiatrinen hoitotyö ja päihdepotilaan hoitotyö)... nämä on vain näitä kursseja, jotka ei oikeen itselle sovi.

Koulun lisäksi mä olen nyt tehnyt aika paljon myös sijaisuuksia. Vaikkakin joudun nyt pitämään viikon taukoa töistä sillä radiologian sekä psykiatrian ja farmakologian tentit hengittävät aika tuskaisesti niskaan tällä hetkellä..

Joten painunpa samantien piiloon tämän kirjapinon taakse ja kirjoittelen pian taas lisää! ♡

         

   

Takaisin koulun penkkejä kuluttamaan

Kesä on mennyt vauhdikkaasti ja huomenna pitäisi jo palata takaisin koulun penkille...jaiks. Tämä viikko varsinkin on mennyt liiankin nopeasti ja tuntuu siltä ettei viikko ihan riittänyt lomatunnelmaan pääsyyn. Ei vielä millään jaksaisi palata kouluun, mutta onpahan vielä onneksi kaksi viikkoa vapaata töistä. Lupasin muutoin tehdä työpaikalla vielä keikkoja sekä loma-aikoina pitempiä sijaisuuksia.. saa vähän rahaa säästöönkin..


Onhan se toisaalta kiva kun koulu jo alkaa niin pääsee näkemään koulukavereita, joita ei ole kesällä nähnyt.. ja odotan kyllä aika innolla kirurgian opintoja ja neurologian harjoittelua! Kirjoittelen sitten taas lisää opinnoista ja muusta, kunhan arki lähtee taas pyörimään kunnolla.

Mutta onneksi olkoon kaikille uusille opiskelupaikan saaneille ja onnea kaikille opintoihin!

Kesä hoitsuna

Suomen kuumin kesä miesmuistiin ja kyllä, vietin sen kokonaan töissä.. ja erittäin tunnollisena työntekijänä päätin juuri aloittaa viikon kesälomani sairastumalla. No, onneksi sataa niin eipähän niin paljon harmita kun täytyy sisällä makoilla. 

Kesä oli kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen, ihana, kamala ja raskas. Työpaikkani on intervalli-osasto suuressa vanhainkodissa, jossa on aivan ihanat työkaverit, jotka tekevät raskaasta työstä paljon hauskempaa. (Kyllä, hoitajillakin saa olla hauskaa. Itse ottaisin hoitajakseni paljon mieluummin iloisen, nauravaisen hoitajan kuin väsyneen ja kiukkuisen). Työ on fyysisesti ja usein henkisestikin raskasta, joten on tärkeää, että on mukavat työkaverit, joiden kanssa tulee hyvin toimeen.

Vaikkakin kesä sujui hyvin ja viihdyn työpaikassani, ei minusta pidemmän päälle olisi vanhainkotiin töihin. Kaipaan enemmän haasteita ja uusia tilanteita ja minua kiinnostaa enemmän akuutti ja leikkaus-puoli.

Mielenkiintoisia tapauksia kyllä täälläkin on tullut eteen ja intervalli-osastossa on se hyvä puoli, että asukkaat vaihtuvat usein ja eteen tulee erilaisia ihmisiä, sairauksia ja tapauksia ja olenkin paljon taas kesän aikana oppinut. 

Lääkkeiden anto, pistokset sekä peg-letkun  ja CPAP-laitteen käyttö ovat tulleet tutuiksi kesän aikana ja olen päässyt myös paljon erilaisia haavoja hoitamaan (jee) sekä antamaan ensiapua akuutissa tapaturmassa. Ja kyllä, kaikki mahdolliset ihmisruumiin nesteet ovat tulleet liiankin tutuiksi... 

Viimeinen kuukausi töissä on ollut raskaampi kuin alkukesä. Nyt on ollut erittäin paljon raskashoitoisia asukkaita ja kiirettä on pitänyt. Raskashoitoisella tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että he tarvitsevat paljon enemmän hoitoa kuin keskiverto asukkaat. Käytännössä he ovat näitä vuodepotilaita, joita pitää nostureilla nostaa pyörätuoleihin, käytössä on usein peg-letkut (tai ovat syötettäviä), CPAPit ja 50 eri pilleriä, inhalaatiota ja voidetta. Ihmisinä he ovat aivan yhtä ihania kuin muutkin asukit, mutta kun hoitajien määrä osastolla pysyy samana, voitte uskoa että hoitajien työ on raskaampaa. Aivan yhtä paljon huomiota he kuitenkin saavat kuin muutkin asukkaat (tai itse asiassa paljon enemmänkin) ja vaikka työ onkin ollut raskasta, pyrin itse aina jaksaa hymyillä ja puhua mukavia kaikkien asukkaiden kanssa - myös niiden, jotka eivät kykene siihen vastaamaan.

Kaiken kaikkiaan kiireinen ja väsyttävä, mutta mukava kesä takana. Nyt yksi viikko lomaa ja sen jälkeen alkaa koulu Jee! Mihin tämäkin kesä on taas kadonnut??

Aatoksista toimeen

¡Hola!

Täällä kirjoittelee vähän päälle parikymppinen sairaanhoitaja-opiskelija. Ensimmäinen vuosi on takana ja 2½ vuotta vielä edessä. Blogissa olisi tarkoitus kirjoitella opinnoista, harjoitteluista ja hoitoalasta yleisestikin - ja vähän siitä sivustakin. Haaveena sh-opintojen jälkeen olisi päästä lääkikseen opiskelemaan. Ehkäpä tästäkin tulee höpöteltyä, mutta pääpaino nyt itsellä tämän hetkisissä opinnoissa.

Lääkis on ollut pitkäaikainen haave, mutta enpähän ole koskaan sinne uskaltautunut hakea. Ajatuksissa kun on ollut etten kuitenkaan sinne pääsisi. Sairaanhoitajan polullekin löysin vasta muutaman mutkan kautta, mutta nyt olen siitä erittäin iloinen. Tähän astisista opinnoista olen tykännyt kovasti ja ehkäpä muutaman vuoden päästä uskallusta riittää lääkikseenkin hakea.

Lihakset ja luutkin on tullut opiskeltua niin suomeksi kuin latinaksikin..
vaikkakin nämä on aika hyvin jo kesän aikana unohtuneet

Ensimmäinen vuosi koulussa meni vauhdikkaasti ja ehdoton lempikurssi tällä hetkellä on anatomia. Inhokkina sen sijaan on luultavasti farmakologia, sillä musta tuntuu etteivät kaikki ne lääkkeet ja niiden vaikutusmekanismit yksinkertaisesti mahdu mun pääkoppaani.. mutta enköhän ajansaatossa nekin opi.

Nyt kesän jälkeen on alkamassa sisätautien harjoittelu sekä kirurgisen ja perioperatiivisen potilaan hoito-kurssit ja vaikka mitä muuta. Kirurgia on kursseista se jota kaikkien eniten odotan ja leikkaussalihoitajan työ olisi haaveena (ellen sitten pääsisi lääkikseen ja sitä kautta itse kirurgiksi).

Kesä on tullut vietettyä hoitajan töitä tehdessä - pääsin ensimmäiseen harjoittelupaikkaani (vanhainkotiin) koko kesäksi töihin ja vauhdikkaasti aika onkin jo mennyt. Viikko enää töitä ja pian pitäisi koulun penkillekin taas palata. Ehkäpä kerron myöhemmin lisää kesän sattumuksista ja tapahtumista, mutta näihin tunnelmiin tällä kertaa. :)